Kaikki kaunis kerran päättyy,
siltä harva sydän säästyy.
Sitä tietää ei voi itse milloinkaan.
Mutta sinusta jäi jotain
mikä säilyy kautta aikain.
Sinä jäit mun satuun kauneimpaan.

Jään jälleen sua kaipaamaan.

Ajan jonka kanssas vietin,
silloin sen jo varmaan tiesin,
ettei päättyä tää voisi milloinkaan.
Mutta miksikäs se muuttuu,
tiedän jotain multa puuttuu.
Arpa mulle näyttää tyhjää vaan.

Jään jälleen sua kaipaamaan.

Lehdet puun putoo maahan,
vielä yhden lasin kaadan,
sitten kotiin suorin tein mä suunnistan.
Taivaan tähdet mulle loistaa,
ikävääni ne vain toistaa.
Sinulta en vielä rauhaa saa.

Jään jälleen sua kaipaamaan.