Mä rantaan hiljaiseen kuljen yksinäin.
Ei muita siellä näy, mietin allapäin.
Vain ranta hiljainen, ei ketään tuu,
mä mietin: aikaahan tässä tuhraantuu.
Vain ranta hiljainen ja yksin oon,
onnesta jäljellä sirpaleet vain on.

Tuulesta löytyy nuo sanat tyhjyyden.
Harmaina kietovat syliin ihmisen.
Vain ranta hiljainen, niin hiljainen,
lintujen laulavan kuule enää en.
Vain ranta hiljainen, ääreltä sen
voit löytää hiljaisen, suuren kaipauksen.

On enää jäljellä pieni muisto vain.
Ei se voi riittää, jos olet muistoissain.
Vain ranta hiljainen, ei ketään tuu,
mä mietin: aikaahan tässä tuhraantuu.
Vain ranta hiljainen ja yksin oon,
onnesta jäljellä sirpaleet vain on.
Vain ranta hiljainen, niin hiljainen,
lintujen laulavan kuule enää en.
Vain ranta hiljainen, ääreltä sen
voit löytää hiljaisen, suuren kaipauksen.