On aivan sama, minne kuljet ratsumies.
On aivan sama, missä päättyy elonties.
Kuihtuu kauneimmatkin ruusut, henkii syksy kuolemaa.
Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa.

On hurma viininkin vain unta häipyvää.
Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää.
Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon
Ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on.

On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet.
On huulet hurmaavimmat valan vannoneet.
Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää,
On polte suudelmankin harhaa häipyvää.

On aivan sama, koska kuolet ratsumies.
On aivan sama, koska päättyy elon ties.
Sillä tummat ruusut aina kukkii tuonen tarhoissa.
On aivan sama, koska kuolet ratsumies.