Emoni oven etehen
veittoni veräjälle
kasvoi tammi terhehinen
pitkä pihlaja yleni.

Haroitteli haarojansa
levitteli lehtiään,
haaroitteli haarojansa,
levitteli lehtiään.

Kenpä tammen tuntijaksi,
puun pitkän pitäjäksi.
Kenpä tammen tuntijaksi,
puun pitkän pitäjäksi.

"Ei olt huolta ollenkana,
ajatusta ainutta.
Seistä seinän vieruessa,
tuulta kuulla kujasessa."

Tuulis tuuli vierellinen,
lasettaisi latvahan.
Sanan veisi, toisen toisi,
oksallensa omenan.

Toisi linnun lentäväisen,
onnen tielle oikialle.
Portin päälle liekkumahan,
toet viestit vieremään.

Ei olt huolta...

Päivön poika valkiane
otti tuon tehäksensä.
Tammen tuli tuntijaksi,
puun pitkän pitäjäksi.

Laati linnut laulamahan,
käet kultaa kukkumaan.
Päivön poika valkiane,
lemmen loihti latvahan.

Ei olt' huolta...