Katsoo silmät niin kuin unta
katsoa saa, muuta ei kuvitella
kädet ne jotka koskee hiljaa
kohta nekin raapii pintaa
elekielen oppineita
salaa tahtoo houkutella
tie yksi jos toinen sinne johtaa
ei vain löydä ulko-oven kohtaa

Uskoin niin
ja tartuinkin
ovi onneen
vaan kumpaan suuntaan
uskoin niin
parempiin
askel viimeinen pudottaa

Sädekehä rikkinäinen
eikä siivetkään vie taivaaseen
purukumi korjaa ei
pimeys kutsuu edelleen
illan valot kaupunkien
loiste tuhansien silmien
kuinka voisi pois sen ottaa
sen jälkeen jakaa toisille