Mistä saapuu se tunne,
kun ei hallitse mieltään;
missä hulluus ja raivo
puhuu yhteistä kieltään?

Jokin ulkoinen voima,
joka pimeään töytää
vaiko minuuden palanen,
joka nyt piti löytää?

Käsi puristuu nyrkkiin,
veri aivoihin pakkaa,
vesi kihoaa silmiin,
järjen hallinta lakkaa…

Kyynelkanavat auki!
Veri sekoittuu veteen…
käsi tahtoo lohduttaa,
mutta ei tiedä, miten.

Hiljaa veri värjää kämmenselkää…
Älä pelkää, ollaan
hiljaa… veri värjää kämmenselkää…
älä pelkää, ollaan
hiljaa…

Mikä vihaamaan vihkii,
sekopäiseksi kastaa?
kuka teki ja mitä niin?
Miksi kukaan ei vastaa?

Puhukaa, minä pyydän!
Kuulen ajattelunne…
Tehän tunnette minut!
Ehkä itse en tunne…