Jottei ylpeyteen vajoaisi
eikä hyvää nöyryyttä kadottaisi
ei poikaa kiitetty töistään
vaan nuhdeltiin ja pahasti
osoitettiin virhe jokainen
katkerasti jälleen muistaa sen

Nyt kun vuosi kymmenet on menneet
ja hän itse on jo aikuinen

Tahtoo polttaa sillat takanaan
sanoutua irti sukupuustaan
olla niin kuin mitään sitä tuskaa
ei olis koskaan ollutkaan

Niin hän kaiken menneen kiroaa
silti yksi ajatus vainoaa
vaikka toiseksi elämänsä toivoo
sitä ei voi toisin kirjoittaa..

Tahtoo saada täyden vapauden
elää uudelleen koko lapsuuden
syrjään sysätä vaikeimmat vuodet
vaientaa veren vaatimuksen
veriside meitä velvoittaa
veriside kestää elämän taa

Siksi poika sovintoa toivoo
ei muuten vapautusta saa
vaan on haudattava kaikki haaveet
kun ei ajankulkua kävellä voi
on vastaan otettava aaveet
ne jotka murhemieltä toi

Vaikka toisiamme loukkaamme
vähättelemme ja nujerramme
meistä jokainen pyrkii hyvään
vaikka pahaa aikaan saisimme