Ei työtön usko parempaan huomiseen
Hän purkaa itsesääliään juomiseen

Yö tummuu, aikapommi taas räjähtää
Ja jälleen isku ensimmäinen läjähtää
Kai liian raskas elämän punnus on
Nämä huudot perhehelvetin tunnus on:

Älä enää lyö
Nämä mustelmat, arvet lyöntien häviää
Älä enää lyö
Vaan siltikin sieluun henkinen kipu jää
Älä enää lyö
Se tuska ja pelko on elinikäinen
Älä enää lyö
Ja varjona kannan sen

Ja aamuin tuttu lause, tämä toistu ei
Vaan syyt tai perhejännitteet poistu ei
Kun vierii viikko, pullo taas aukeaa
Ja paineet purkamattomat taas laukeaa