Se pommikoneiden aalto
Yllä tuon uinuvan maan
Ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
Lumeen kahlaamaan
Ensin sai jokainen nähdä
Sen maailmanpalonsa
Oli miehen jokaisen poltettava
Oma talonsa

Aina kun tulitus loppuu
Taas jatkaa taivallustaan
Ryhmä vaivalloinen, joka ehdi ei
Jäädä taakseen katsomaan
Kun loppumattomaan lumeen
Hautautui pikkuveli
Taivaan verenpunasta kuvastui
Se naurava pyöveli

Kuolemanpataljoonat kulkee takan
Edessämme maisema kuin lakana
Meidän leirimme
Täytyy muuttaa udelleen
Joko rajan yli tai taivaaseen