Valon hetket j¤¤v¤t aina varjoihin pimeyden. ja viel¤ koittaa aika jolloin
Alkaa yæ ikuinen. valon surma, varjon voitto ja katso osat k¤¤ntyv¤t, ei
En¤¤ ylimielisten halveksuvia katseita.

Ei en¤¤ tekopyhyytt¤. saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu.

Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid¤n turhat sanansa. nyt orpoina
Seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia.

Miss¤ on ylpeytenne nyt? kadonnut on valtanne, j¤¤nyt alle varjon. mutta
Meid¤n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik¤ meille
Kuuluu.

Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme.

Ei en¤¤ tekopyhyytt¤...ja pimeys laskeutui.