[alkusoitto]

Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.

[jumalten kaupunki]

Tuon laakson pohjalla
Taivaiden tornien ympäröimänä.
Joet vilkkaat risteävät
Aikaa ammoista kuljettaen.

Saattue pysähtyy
Lämpimään sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
Pronssitorvi soi - kuunnelkaa!

Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.

Ukkonen valaisee
Seinämät vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsän
Sen kansaa raviten.

Tuhannen vuotta kulunut kai
On siitä kun täältä lähdimme.
Vihdoin olemme kotona
Kaupungissa ikuisten.

Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.

Puisen pöydän äärellä
Esi-isät juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
Jalat veressä tanssien.

Vesi kadonneen järvenselän
Iäisyydessä lepää.
Heikko pinta peilityyni väreilee
Vain kosketuksesta ihmisen.

Tuhannen vuotta ja
Veljet toisensa pettävät.
Niin jumalten kaupungin
Kauneus edessämme katoaa.