Sinut kun näin, ihmeellinen, sydämessäin ääni niin yksinäinen kuiskasi näin: siinä hän nyt on

Elämä niin hellästi puuttui, kohtalon koura, sointuni muuttui
Sävel surullinen, laulu iloinen

Kuolema ei pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela
Oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomennna, oot rakkain

Sisälläsi elämän uuden
tunnen, nään kasvoilla onnellisuuden.
Pelottavin, entä jos sittenkin.

Valita jos uudelleen saisin, rakkautes, raivos, kaiken ottaisin
Yön sekä auringon, arjen harmauden

Kuolema ei pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela
Oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomenna

Unholaan tosta vaan sanat, teot nää painu ei.
Anteeksi silti saat, väärin teit.
Päivällä tunnen yön saapuvan ja syksyllä talven
kuin pimeän henkäyksen nään sinisen laulavan sävelen viimeisen.

Mut ei edes kuolema pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela
Oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomennna, oot rakkain

Eikä edes kuolema