hän syntyi suklaamunasta,
hän varttui, kasvoi karkkikaupassa
hän on hymyilevä pullapitkomies
täynnä rusinoita, otsassa voisilmä
hän kuuntelee tätäkin
vatsa täynnä, poltellen sikaria
hän etsii jotain katseellaan
seinä
seinä
seinä
seinä

kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan
kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan

hän on uloskannettu elämä,
hän itkee yksin korpikuusen alla
hän on unohdettu lapsi,
leikkii legoilla lattialla

etsii palasia jotka isä levitti,
jotka äiti imuroi
hän tahtoo ulos huoneestaan
seinä
seinä
seinä
seinä

kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan
kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan

sairaalan käytävän viiltävät valot,
sinun puolestasi vuodatettu
kostean mullan hiljaisuus,
sinun edestäsi annettu

kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan
kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan
kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan
kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan