varjo yllä maan
hauta monien, maa punainen
nummi verinen, sodasta välillä veljien
mihin katosi rakkaus?
mistä lohdun saa hän
joka kaatuu miekasta ystävien

ei alkaa vois
aika toinen kauheammin!
haltiaa, vainajaa
makaa vierellään ihminen

soturi, ystävä, vihollinen
heitä kutsuu tuuli hiljaa, hiljaa hyväillen

ei millään voi selittää taistoa veljien
ei se milloinkaan oikeutusta saa
vaan rauhan ostivat he verellään
rauhan maksoivat he unelmillaan