Arjen harmaa paino lyö leuan lattiaan
Huomaamatta kääntyy katse kumaraan
Päivät seuraa toistaan, toistaa päivät toisiaan
Ääntä nopeammin uutta paetaan

Pinnan alla kuohuu taas
Hetkeänsä odottaa

Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, ei aio vielä luovuttaa
Toinen minä, vanhat kaavat romuttaa

On olemassa maailma, jossain sisälläni
Tarkkaan pidän kontrollissa, tuon toisen elämäni
Kultaista keskitietä, aina eteenpäin
Kaikilta huomaamatta, toiset edelläin

Pinnan alla kuohuu taas
Hetkeänsä odottaa

Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, ei aio vielä luovuttaa
Toinen minä, vanhat kaavat romuttaa

Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, ei aio vielä luovuttaa
Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, vanhat kaavat romuttaa
Toinen minä