On mullakovat päiväpörinät päällä
liikun kuin liukkaalla jäällä taas
oon hyvällä päällä ja kuljen melkein kahtasataa
en huomaa kuinka aika lentää
en huomaa muutenkaan yhtään mitään
minä gepardin askelin liikun lännestä itään

ja mä sanon sulle
että kuulehan beibi älä sä unta nää
aidan takana ruoho on vihreämpää

Taas mua viedään
eikä mikään voi mua estää
taas mua viedään
ja mä annan viedä niin kauan kuin pää kestää
taas mua viedään
mua viedään linnasta linnaan
Pariisista New Yorkiin ja Tallinnaan

En ole tavannut ketään
vaikka liikunkin välillä maan ja taivaan
ilmalaivaan nousen ja pistän sen ilmaa pilkkomaan
en muista milloin olisin nukkunut
kun se ei kuulu mun katukuvaan
oisin mieluummin pois nukkunut
kun osa tätä lottokansaa

jä mä sanon sulle
älä ensimmäiselle aidalle vielä jää
toisen takana on vielä vihreämpää

Taas...