Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.
Sammuu tähdet ja tuuli ulvahtaa.
Täyttyy joet vierineistä,
pettymyksen kyyneleistä.
Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

On tunne laaja niinkuin lakeus,
se täyttää ihmissydämen.
Ei siihen kuulu mielen makeus,
vain luonteen suoruus totinen.
Se ei sulle riittänyt, et edes kiittänyt.
Mä yksin saan jäädä suremaan.

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.
Sammuu tähdet ja tuuli ulvahtaa.
Täyttyy joet vierineistä
pettymyksen kyyneleistä.
Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

On tunne laaja niinkuin lakeus,
se kestää halki elämän.
Kun voima sen on veren sakeus,
se antaa pohjan kestävän.

Sä et siihen luottanut, ei tuskaa tuottanut,
se, että saan jäädä suremaan.

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.
Sammuu tähdet ja tuuli ulvahtaa.
Täyttyy joet vierineistä
pettymyksen kyyneleistä.
Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.