Hiljaisuuden Ääni
Kuulemattomat kuiskaukset
Kammottavat sisäiset huudot
Nostavat esiin kaiken hirvittävän

Tuo vanha puu
Sen juurista löysin kerran verilinjan
Sen oksistot nyt levittyvät läpi ilmain
Ruskan tuhkasiivet on sen lehdistöistä tehty

Haudattuna syvälle maan raskaaseen ytimeen
Siemenet kasvoivat kuin kasvoivatkin
Tulisen käärmeen värisyttävässä syleilyssä
Olen kuollut ja jälleen eloon herännyt

Ikuisesti muuttuva, muotoaan vaihtava
Silti sen olemus, on aina ollut Yksi

Näiden hallien sisällä
Ikuiset tuulet puhaltavat, kiehuva veri sykkii
Näiden kammioiden sisällä
Onnen ja kärsimyksen salat kiertyvät yhteen

Tuo vanha Loistava, liian voimakas kohdata
Tahto vankkumaton
Kuin värisemätön liekki tyynessä tilassaan

Enää eivät harmaat tuhkat ole tukahduttamassa
Itsen hirvittävää loistoa
Tiedon malja käsissäni
Olen palannut jälleen maahan

Aortta, punaista tulta kaikkialle jakava
Ikuisesti hallitseva alinen virtaus