Kun tuomiopäivän kellot soivat
Kerta jälkeen toisensa
Niin vanhat kuin nuoretkin syövät
Viimeisen ehtoollisensa

Helvetissä on teille aina tilaa
Kun taivas palaa ja portit kaatuvat
Suu ja silmät täynnä kuumaa tuhkaa
Viimeinen rukous kun talot sortuvat

Tappakaa itsenne
Kuolema pelastaa
Tartu veitseen, aseeseen
Askel lähempänä saatanaa

Liekkien ja varjojen keskellä
Kohti ainoaa valon lähdettä
Joka tällä kauhun hetkellä
On peräisin herramme silmästä

Kun kaviot murskaavat kallosi
Teiden peityttyä raatoihin
Jos ei jo kuollut, jumalasi itkisi
Lyötynä häpeän rautoihin