Korpikuusen kannon alla on mörri-möykyn kolo.

Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo

Tiu tau tiu tau ti-li ta-li tittan
Sirkat soittaa salolla.

Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhukankahalla.

Mörri-möykky se sateessa istuu kärpässienen alla

Ottaisin minä mörri-möykyn jos vain kiinni saisin,

Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin.

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,

Eikä se edes usko, että mörri-möykky on totta