Olen matkustanut mustalla kamelilla läpi autiomaan
Narrit putoilevat tuoleiltaan saapuessani tavernaan
Minä olen ikuisempi kuin vuoristot ja maat
Olen nauttinut seurassa suuren hengen hulluruohoa

Ei ole niin suurta petoa etten sitä voi kaltata
On edessäni sininen lohikäärme piippua polttava

Taistelun verisessä hurmeessa
maailma ympäröivä unohtuu
Täältä ei selvitä voittajina
Vielä mies sekä peto kumpikin kaatuu

Hörppäsin krapulapäivänä pahimpaan janooni vihaisen meren
Ei lakkaa suonistani kierto pahan veren
En koskaan pysähtynyt miettimään mitä eilen tein
tai josko ihmishengen vein

Jumalten suuressa huoneessakaan
en riisunut lakkia päästäni
Astelin sisään likaisilla kengilläni
ja suuri henki minusta uuden miehen teki