Menet sekaisin kesistä
tosin yhdestä kerrallaan
sinun kanssasi vesistä
sulaneista saan minäkin
rakas, polveeni roudan rutinaa

Joskus syleilin muita
syleillessäni sinua
vanhoja luita
rakastathan minua
arpieni kutinaa
kun yö laskeutuu
mykkänä sokeana
metsän reunaan
saapuu täysikuu

Siis rakasta mua rakasta
alla kevättaivaan
jos rakastat niin korjaan katon
niin ja pihan raivaan
päällä toukokuisen
romuluisen maan paljastuneen
mä silitän sun hiuksiasi
saatan sinut uneen
alla taivaan
mä silitän hiuksiasi
uneen asti alla
kevättaivaan

Lumi pihalta haihtunut
lienen gramman laihtunut
sydämeni läpättää
niinkuin hiirillä
korvat väpättää
kevättalven lomassa
kun yö laskeutuu
mykkänä sokeana
metsänreunaan
saapuu täysikuu