Vein sinut sateelta suojaan vaikka kuiskasit kylmissäsi
en ole sokerista tehty vaan majakka rannoillasi
siitä asti olen joskus taistellut verissä päin
etten hukkuisi rappion rantaan vaan katsoisin eteenpäin
sinun ristisi raskas on sillä omaani en ollut oppinut edes kantamaan

refren':
Kun astun Äiti Marian huoneeseen
hän ei lyö vaan pyyhkii mun kyyneleet
sain tietää vihdoin miksi näin silmissä Julian
valon jota rakkaudeksi kutsutaan

Anna mun pitää kiinni näistä köysistä Armadan
ja olla kapteeni kurssilla välin helvetin ja taivaan
lupaan silloin tuoda edes toivoa matkoiltani
näillä markkinoilla ei sitäkään ole tarpeeksi
sinun ristisi raskas on sillä omaani en ollu oppinut edes kantamaan

refren'

ja Julian silmät mua rohkaisi katseellaan
sinun ristisi raskas on koska omaani en oppinut edes kantamaan

taas kun astun mustan Äiti Marian huoneeseen
hän ei lyö vaan pyyhkii mun kyyneleet
sain vihdoin tietää miksi näin silmissä Julian
valon jota rakkaudeksi kutsutaan