rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten

minä katson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännö

eina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteillä matkalainen
jää hetkeksi lepäämään

minä katson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä

ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan