sen huoneen avaimet ja kirjojen välissä kuivattuja kukkia
ja kuljettuja tietä niitä et käy
ja kestää hyvin kauan kun kuivaat hiuksesi tuulessa
tulkitset meren ääniä
joka ei puhu

ääniäsi näin saisi tulkita
yksinkertaisuudesta aina yksinkertaisuuteen mieli vie
se kovin pieni tila jonka minä tarvitsen
on täällä katon alla
peiton alla lähellä siipien havinaa