Yritän maalata mustaa valkoiseksi
Pimeää nurkkaa uudeksi aamuksi
Hion avainta ja vestä vankilassani
Piilotan kirousta ruumiissani

Vankilasta vapaudksi
Orjasta ruhtinaaksi
Punaisen viivan päässä
Odottaa tiessä päättyvässä... hän

Kuin joet kasvavat suureksi mereksi
Sanat keräytyvät lauseiksi
Lauseet toistoksi ja voimaksi
Musta seinä tuhannen liekin loimuksi

Väri ei tartu seinään. Ei sieluun
Ei katkera itku vaihdu riemuun
Miksi en siis itseäni avaisi
Loitsun riimusanoja lukisi

Juoksen läpi roihun vapauteen
Tällä rajalla vielä merkin teen
Tuskin minua enää koskaan näätte
Olen peilikuvassa. Te tänne jäätte