Astun sun huoneeseen
Hohtavan valkoiseen
Nyt pöydällä kuvas nään
Käännän sen pois hiljaisuuteen

Katseesi vangitsi
Vangitsit itsesi
Luulin auttavani
Luulin että siihen riittäisi

Nyt en, en, en voi, en voi sua koskaan unohtaa

Tuijotan kiveä
Kosketan niin kylmää
Se kantaa sun nimeä
Sen itse siihen kaiversin
Sormin verisin

Nyt en, en, en voi, en voi sua koskaan unohtaa